Säästä huolimatta ihanaa juhannusta kaikille! Me ei olla mitenkään erityisen juhannusihmisiä, joten sinänsä tämä viikonloppu ei meillä ole liiemmin eronnut tavallisesta viikonlopusta - mitä nyt kaikki paikat ovat kiinni eikä oikein ole meinannut keksiä tekemistä, kun ulkonakin on niin koleaa. Mun perheellä ei ole esimerkiksi ikinä ollut mökkiä, joten olen tottunut viettämään juhannukseni kaupungissa enkä oikein osaa kaivatakaan muuta. Muistan, kuinka ennen Tamperekin muuttui juhannuksen aikaan aivan aavekaupungiksi ihmisten tehdessä joukkopakoa mökeillensä, mutta nykyään sentään järjestetään yhtä sun toista ohjelmaa meillekin, jotka vietämme keskikesän juhlaa kaupungissa. Harmi vaan, että nyt lämpömittarin näyttäessä vain himpun verran yli kymmentä astetta, ei oikein ole inspiroinut viettää aikaa liiemmin ulkona. Ollaankin sitten otettu enimmäkseen vaan ihan lunkisti kotona - mikä tosin on ollut ihan kivaa sekin, varsinkin nyt kun Kamilillakin on juhannuksen vuoksi pitkät vapaat. Ollaan saunottu, pelattu lautapelejä, syöty hyvin, nukuttu koko perhe yhdessä päiväunia, kaikkea sellaista tavallista mutta ihanaa. 


Tosin ollaan kyllä yleensä kiiruhdettu pihalle aina niinä muutamina hetkinä, kun taivaalta ei sada vettä. Eilen käytiin keräämässä vähän luonnonkukkia juhannuskotia kaunistamaan - lupiinit ovat lemppareitani. Minä olen hiihdellyt nyt melkein koko juhannuksen tuossa Vimman Ihastus-teeppamekossa, johon olen nimensä mukaisesti ihan totaalisen ihastunut. Rakastan mekon printtiä ja värejä, ja tämä on ihan älyttömän mukava päällä. Pituuskin on äiti-ihmiselle juuri passeli, kun ei tarvitse pelätä vilauttelevansa hiekkalaatikolla kyykkiessäänkään! Niin, ja luonnollisesti kaikissa parhaissa vaatekappaleissa on taskut, niin myös tässä. Mulla on itse asiassa ollut nyt jonkin aikaa meneillään omassa vaatekaapissani iso inventaario, jonka tarkoituksena on, että sieltä löytyisi vain laadukkaita lempivaatteita (kuten vaikka tää mekko!) eikä mitään sellaista "ihankivaa". Niin, että ikinä ei olisi asukriisiä, koska jokainen vaatekappale olisi niin ihana, että siihen huvittaisi pukeutua aina. Oonkin nyt karsinut vaatteitani ihan urakalla ja se tuntuu niin hyvältä. Tästä projektista voisin joku kerta kirjoitella ihan omankin postauksen.


Ai niin, yksi meidän juhannusaktiviteeteistä tänä viikonloppuna on ollut Operaatio Tutista Vieroitus. Viime aikoina tutista on nimittäin tullut jo pienimuotoinen ongelma. Lukalla on aiemmin ollut tutti käytössä oikeastaan vain nukkuessa, mutta parin viime kuukauden aikana tutista on yhtäkkiä tullut ihan super tärkeä ja se pitäisi saada suuhun vähän jatkuvasti. Tuttihulluus alkoi, kun Lukalle oli taas puhkeamassa uusia hampaita ja tutti ilmeisesti toi lohtua, kun suu oli tosi kipeä. Sitten vielä tuli vauva taloon, ja vaikka Taika taas ei huoli tuttia ollenkaan, niin Lukalle siitä tuli sitä myöten vielä entistäkin tärkeämpi. Nyt sitten viime aikoina tuttihommat ovat menneet aivan mahdottomiksi ja taapero on saanut välillä aivan jäätäviä raivareita, jos ei ole tuttia pyytäessään saanut. Niinpä päätettiin että nyt saa riittää, ja leikattiin vihdoin torstaiaamuna tutit rikki. Ensimmäinen päivä meni yllättävän hyvin, sillä olin varautunut paljon pahempaan. Kun Luka löysi "rikki menneet" tutit, tuli hänelle ensin pieni itku ja harmitus, mutta sekin meni pian ohi. Välillä hän kyseli tutin perään, ja silloin aina annettiin hänelle se rikkinäinen tutti, jonka nähdessään hän vain totesi hieman surullisena "rikki" ja unohti asian sitten melko nopeasti. Nyt nämä kaksi tutinta yötä on menneet vähän levottomasti, mutta päivisin ei tuttia ole enää juuri muistettukaan. Olen kyllä siis tosi positiivisesti yllättynyt, miten helposti tämä nyt on mennyt! Ajateltiin, että vielä muutama päivä pidetään noita rikkinäisiä tutteja esillä, ja sitten viedään ne yhdessä roska-autolle niin, että taapero itse näkee kun tutit todella lähtevät. Nuo roska-autot on muutenkin Lukalle nyt kova juttu, joten ehkä sekin sitten auttaa siinä tutista luopumisessa. Tosi helpottunut olo kyllä nyt kun päästiin tutista näin kivasti eroon, sillä viime aikoina se on kiristänyt vähän itse kunkin hermoja tässä talossa ja nyt taapero tuntuu olevan taas paljon iloisempi ja hyväntuulisempi oma itsensä ilman sitä tuttia!

Lopuksi vielä muistuttaisin, että koodilla Nellixo te lukijani saatte 15% alennusta koko Daniel Wellingtonin verkkokaupan valikoimasta kesäkuun loppuun asti! Kuvissa näkyvä Daniel Wellingtonin Dapper Durham - kello on saatu blogiyhteistyön kautta, ja onkin nykyään mun kaikkein käytetyin asusteeni. Se vain sopii asun kuin asun kanssa, ja olo on jopa vähän alaston jos se uupuu ranteesta! 

xoxo Nelli

Juhannusmekko

lauantai 24. kesäkuuta 2017


Säästä huolimatta ihanaa juhannusta kaikille! Me ei olla mitenkään erityisen juhannusihmisiä, joten sinänsä tämä viikonloppu ei meillä ole liiemmin eronnut tavallisesta viikonlopusta - mitä nyt kaikki paikat ovat kiinni eikä oikein ole meinannut keksiä tekemistä, kun ulkonakin on niin koleaa. Mun perheellä ei ole esimerkiksi ikinä ollut mökkiä, joten olen tottunut viettämään juhannukseni kaupungissa enkä oikein osaa kaivatakaan muuta. Muistan, kuinka ennen Tamperekin muuttui juhannuksen aikaan aivan aavekaupungiksi ihmisten tehdessä joukkopakoa mökeillensä, mutta nykyään sentään järjestetään yhtä sun toista ohjelmaa meillekin, jotka vietämme keskikesän juhlaa kaupungissa. Harmi vaan, että nyt lämpömittarin näyttäessä vain himpun verran yli kymmentä astetta, ei oikein ole inspiroinut viettää aikaa liiemmin ulkona. Ollaankin sitten otettu enimmäkseen vaan ihan lunkisti kotona - mikä tosin on ollut ihan kivaa sekin, varsinkin nyt kun Kamilillakin on juhannuksen vuoksi pitkät vapaat. Ollaan saunottu, pelattu lautapelejä, syöty hyvin, nukuttu koko perhe yhdessä päiväunia, kaikkea sellaista tavallista mutta ihanaa. 


Tosin ollaan kyllä yleensä kiiruhdettu pihalle aina niinä muutamina hetkinä, kun taivaalta ei sada vettä. Eilen käytiin keräämässä vähän luonnonkukkia juhannuskotia kaunistamaan - lupiinit ovat lemppareitani. Minä olen hiihdellyt nyt melkein koko juhannuksen tuossa Vimman Ihastus-teeppamekossa, johon olen nimensä mukaisesti ihan totaalisen ihastunut. Rakastan mekon printtiä ja värejä, ja tämä on ihan älyttömän mukava päällä. Pituuskin on äiti-ihmiselle juuri passeli, kun ei tarvitse pelätä vilauttelevansa hiekkalaatikolla kyykkiessäänkään! Niin, ja luonnollisesti kaikissa parhaissa vaatekappaleissa on taskut, niin myös tässä. Mulla on itse asiassa ollut nyt jonkin aikaa meneillään omassa vaatekaapissani iso inventaario, jonka tarkoituksena on, että sieltä löytyisi vain laadukkaita lempivaatteita (kuten vaikka tää mekko!) eikä mitään sellaista "ihankivaa". Niin, että ikinä ei olisi asukriisiä, koska jokainen vaatekappale olisi niin ihana, että siihen huvittaisi pukeutua aina. Oonkin nyt karsinut vaatteitani ihan urakalla ja se tuntuu niin hyvältä. Tästä projektista voisin joku kerta kirjoitella ihan omankin postauksen.


Ai niin, yksi meidän juhannusaktiviteeteistä tänä viikonloppuna on ollut Operaatio Tutista Vieroitus. Viime aikoina tutista on nimittäin tullut jo pienimuotoinen ongelma. Lukalla on aiemmin ollut tutti käytössä oikeastaan vain nukkuessa, mutta parin viime kuukauden aikana tutista on yhtäkkiä tullut ihan super tärkeä ja se pitäisi saada suuhun vähän jatkuvasti. Tuttihulluus alkoi, kun Lukalle oli taas puhkeamassa uusia hampaita ja tutti ilmeisesti toi lohtua, kun suu oli tosi kipeä. Sitten vielä tuli vauva taloon, ja vaikka Taika taas ei huoli tuttia ollenkaan, niin Lukalle siitä tuli sitä myöten vielä entistäkin tärkeämpi. Nyt sitten viime aikoina tuttihommat ovat menneet aivan mahdottomiksi ja taapero on saanut välillä aivan jäätäviä raivareita, jos ei ole tuttia pyytäessään saanut. Niinpä päätettiin että nyt saa riittää, ja leikattiin vihdoin torstaiaamuna tutit rikki. Ensimmäinen päivä meni yllättävän hyvin, sillä olin varautunut paljon pahempaan. Kun Luka löysi "rikki menneet" tutit, tuli hänelle ensin pieni itku ja harmitus, mutta sekin meni pian ohi. Välillä hän kyseli tutin perään, ja silloin aina annettiin hänelle se rikkinäinen tutti, jonka nähdessään hän vain totesi hieman surullisena "rikki" ja unohti asian sitten melko nopeasti. Nyt nämä kaksi tutinta yötä on menneet vähän levottomasti, mutta päivisin ei tuttia ole enää juuri muistettukaan. Olen kyllä siis tosi positiivisesti yllättynyt, miten helposti tämä nyt on mennyt! Ajateltiin, että vielä muutama päivä pidetään noita rikkinäisiä tutteja esillä, ja sitten viedään ne yhdessä roska-autolle niin, että taapero itse näkee kun tutit todella lähtevät. Nuo roska-autot on muutenkin Lukalle nyt kova juttu, joten ehkä sekin sitten auttaa siinä tutista luopumisessa. Tosi helpottunut olo kyllä nyt kun päästiin tutista näin kivasti eroon, sillä viime aikoina se on kiristänyt vähän itse kunkin hermoja tässä talossa ja nyt taapero tuntuu olevan taas paljon iloisempi ja hyväntuulisempi oma itsensä ilman sitä tuttia!

Lopuksi vielä muistuttaisin, että koodilla Nellixo te lukijani saatte 15% alennusta koko Daniel Wellingtonin verkkokaupan valikoimasta kesäkuun loppuun asti! Kuvissa näkyvä Daniel Wellingtonin Dapper Durham - kello on saatu blogiyhteistyön kautta, ja onkin nykyään mun kaikkein käytetyin asusteeni. Se vain sopii asun kuin asun kanssa, ja olo on jopa vähän alaston jos se uupuu ranteesta! 

xoxo Nelli
Tämä on aihe, josta mun on pitänyt jo monta kertaa kirjoittaa, mutta siihen tarttuminen on tuntunut vähän vaikealta. Aihe on niin laaja enkä oikein ole tiennyt edes mistä lähteä liikkeelle. Nyt kun Luka täytti kaksi vuotta, ajattelin kuitenkin vihdoin tehdä pienen katsauksen meidän kaksikielisen taaperomme kielenkehitykseen. Meillä kotona siis puhutaan kolmea kieltä, joista Lukalle (ja siis nyt Taikalle myös) puhutaan kahta: minä suomea ja Kamil puolaa. Yhdessä Kamilin kanssa puhumme enimmäkseen englantia ja suomea, joten englantiakin lapset kuulevat, vaikka sitä ei heille suoraan puhutakaan. Tavoitteena olisi toki päästä tuosta englannista joku kaunis päivä kokonaan eroon, mutta ihan vielä ei meidän kummankaan kielitaidot siihen riitä... Olisihan se nimittäin lapsillekin sitten helpompi, kun ei olisi vielä sitä yhtä ylimääräistä kieltä häiritsemässä puolan ja suomen oppimista. Englannin he tulevat joka tapauksessa oppimaan sitten viimeistään koulussa, joten sen vuoksi en koe että olisi tarpeen puhua sitä heille vielä nyt kotonakin. Lisäksi kun kyseessä ei ole kummankaan meistä äidinkieli, niin en halua että lapset oppivat sitä meiltä - tässä pitkässä parisuhteessa kun on alkanut vähän laiskistua, eikä sitä englantia todellakaan aina edes yritä puhua mahdollisimman oikein ja aika usein yhdessä lauseessakin saattaa ihan iloisesti mennä sekaisin kaikki nämä meidän kolme kieltä.


Luka ymmärtää todella hyvin puhetta sekä suomeksi että puolaksi. Olen ehkä vähän yllättynytkin siitä, miten hyvin hän ymmärtää puolaakin, vaikka hän kuulee sitä lähinnä vain Kamililta. Oman puheen tuottaminen on ollut vähän hitaampaa, minkä luulen kaksikielisyyden lisäksi johtuvan osittain myös siitä, että Luka on lähtenyt niin varhain liikkeelle ja keskittynyt ehkä sitten enemmän niiden motoristen taitojen kehittämiseen. Ensimmäisen sanansa (äiti) hän sanoi 9 kuukauden iässä, mutta muuten sanavarasto on laajentunut aika hitaanlaisesti eikä hän vielä sano oikeastaan useammasta sanasta koostuvia lauseita. Toisaalta itsestäni kyllä tuntuu siltä, että Luka sanoo jo tosi monia sanoja, mutta sitten taas moniin muihin samanikäisiin (tai jopa nuorempiin) verrattuna sitä usein havahtuu siihen, että Lukan puhe tosiaan on enimmäkseen yksittäisiä sanoja. En kuitenkaan ole huolissani Lukan puheenkehityksestä tai mitenkään sillä tavalla vertaile tätä muihin lapsiin, mutta sellaisen huomion vain olen tehnyt, ettei se ole yhtään harvinaista että tämän ikäisellä puhetta tulee jo paljon enemmänkin. Vaikka Luka ymmärtää mielestäni kumpaakin kieltä lähes yhtä hyvin, niin sanoja hänellä tulee enemmän suomeksi. Olen huomannut, että vaikka Luka ymmärtää jonkin asian kummallakin kielellä, niin hän yleensä valitsee kummankielistä sanaa hän siitä itse käyttää. Luka esimerkiksi tietää kyllä, että "kenkä" on suomeksi kenkä ja puolaksi but, mutta silti hän itse käyttää ainoastaan suomenkielistä kenkä-sanaa, ja vastaavasti esimerkiksi "koiran" hän sanoo aina puolaksi. Hän ei siis vielä kai varsinaisesti erota kieliä toisistaan, ja vaikka minä puhun ainoastaan suomea Lukalle niin silti hän käyttää puolankielisiä sanoja myös minun kanssani puhuessaan.

Meille on tosi tärkeää, että lapset oppisivat molemmat kielet hyvin. Jos Suomessa asutaan, niin sen he varmasti oppivatkin, mutta puolan suhteen on nähtävä enemmän vaivaa. On ehkä yleinen harhaluulo, että lapset oppisivat kaksikielisiksi ikään kuin itsestään, mutta eihän se niin ole. Jos sitä toista, vähemmistökieltä ei kuule ja varsinkaan käytä itse tarpeeksi, niin hyvin äkkiähän se saattaa hiipua lapselta jopa kokonaan pois. Tai lapsi saattaa kyllä hyvin ymmärtää sitä toistakin kieltä, mutta ei itse osaa käyttää sitä. Olen kuullut teorioita, että lapsen olisi kuultava vähemmistökieltään 40% ajasta, tai että toista kieltä olisi käytettävä yksikielisesti vähintään 1-3 tuntia päivässä - siis niin, että lapsi kuulee ja käyttää sen muutaman tunnin ajan vain ja ainostaan sitä yhtä kieltä. Se on aika paljon esimerkiksi meidän tapauksessa, jossa Kamil on lähes ainoa puolan kielen lähde Lukalle. Olen kyllä ylpeä Kamilista ja kuinka hyvin hän on pysynytkin siinä, että puhuisi Lukalle ainoastaan puolaa - ja puhuukin sitä todella paljon. Alkuun Kamilista nimittäin tuntui vähän oudoltakin yhtäkkiä puhua puolaa, sillä eihän hän sitä Suomessa ole muuten tarvinnut. Toki hän on lukenut ja kirjoittanut puolan kielellä täälläkin asuessaan, mutta varsinaisesti kielen puhuminen on jäänyt vähemmälle. Nykyään tuo puolan puhuminenkin tulee taas ihan luontavasti häneltä, mutta alussa siihen oli kuulemma totuttelemista. 


Kaksikielisyyden kehittymisen kannalta olisi toki tärkeää, että lapsi kuulisi sitä vähemmistökieltä muualtakin kuin vain toiselta vanhemmistaan. Suomessa esimerkiksi ruotsia kaksikieliset lapset oppivat ja ylläpitävät hyvin mennessään vaikka ruotsinkieliseen päiväkotiin. Puolaa taas ei Suomessa niin vain kuulekaan, vaan tosiaan suurimman osan puolankielestä Luka kuulee yksinomaan Kamililta. Meillä on onneksi tosi paljon puolankielisiä kirjoja, joita Luka lukee Kamilin kanssa päivittäin, ja välillä katsellaan puolankielisä lastenohjelmia youtubesta. Yksi Lukan suosikeista on Miś Uszatek eli suomeksi Nalle Luppakorva. Myös Puolan isovanhempien kanssa jutellaan skypen välityksellä, ja vaikka Luka ei vielä itse juuri puhukaan, niin kuuntelee ja katselee hän mielellään aina kun babcia ja dziadek soittavat. Tampereella toimii myös melko aktiivinen Puola-Suomi - yhdistys, jonka tapahtumiin koitamme osallistua aina kun vain mahdollista. Heillä on myös noin kerran kuussa kokoontuva lastenkerho, jossa meidän olisi nyt tarkoitus alkaa käydä enemmän. Lukan kielitaidon kannalta olisi nimittäin tosi mahtavaa löytää hänelle edes yksi kaveri, jonka kanssa puolankieltä voisi käyttää! Puolan sukulaisia nähdään ehkä 1-2 kertaa vuodessa, ja varsinkin nuo Puolan reissut ovat kyllä erinomaisia kielikylpyjä Lukalle kun siellä puolaa kuulee sitten joka tuutista. Varsinkin meidän viimeisimmän Puolan loman jälkeen tuntui, että Lukan kielitaito kehittyi huimasti kun oltiin siellä kaksi viikkoa.

Välillä tämä kaksikielisyys stressaa mua, vaikka koitankin suhtautua siihen rennosti. Välillä ajattelen, että annetaan asian mennä omalla painollaan ja kyllä lapset varmasti oppivat sen puolankin, mutta sitten taas mieleen tulevat kaikki ne artikkelit ja tutkimukset joiden mukaan kaksikieliseksi ei suinkaan opita tuosta noin vaan. Mietin usein, tehdäänkö me riittävästi vai pitäisikö tehdä vieläkin enemmän. En tiedä, voiko Suomessa asuessa puolankielestä koskaan tulla lapsille yhtä vahva kuin suomesta, mutta pidän sitä kuitenkin tosi tärkeänä, että he pystyisivät kielen ymmärtämisen lisäksi myös sujuvasti kommunikoimaan sillä. 


Loppuun vielä pientä listausta Lukan tämän hetkisestä sanavarastosta suomeksi ja puolaksi. Ihan kaikkia tässä ei ole, mutta kirjoittelin ylös joitakin eniten käytettyjä sanoja kummallakin kielellä. Osan sanoista Luka sanoo oikein selkeästi, mutta osa on sellaisia joiden merkitystä ei välttämättä joku ulkopuolinen ymmärtäisi. Osan sanoista kirjoitin listaan niin kuin Luka ne itse lausuu, jos vain suinkin osasin. Näiden sanojen lisäksi Luka osaa myös kertoa miten monet eläimet ääntelevät, vaikkei niiden nimiä vielä itse osaakaan sanoa. Ja varsinaisten oikeiden sanojen lisäksi tulee myös paljon sellaista omankielistä höpötystä ja selitystä, jota me vanhemmatkaan ei kyllä aina ihan ymmärretä!
  • äiti 
  • titi = isi
  • mimmu = mummi
  • kakka = tilanteesta riippuen tarkoittaa kakka, Taika tai Lalka (!)
  • pyö = pyörä
  • älä
  • pipi
  • ei
  • vaippa
  • pupu
  • pua = apua
  • täällä
  • mennään
  • kikku = lintu
  • puu
  • kala
  • kukka
  • hai
  • rikki
  • kekka = rekka
  • reppu
  • mopo
  • kikkä = kenkä
  • loppu
  • leipä
  • leikkaa
  • kiipeää
  • mi = miś (nalle)
  • pie = pieś (koira)
  • papa = koparka (kaivuri)
  • kak = kask (kypärä)
  • dzwi = dżwig (nosturi)
  • pua = pchła (kirppu)
  • baba = banan (banaani)
  • katka = karetka (ambulanssi)
  • nie ma = ei ole


Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta kaksikielisiä perheitä? Miten teillä etenkin vähemmistökielen oppiminen on sujunut?

xoxo Nelli

Kaksikielinen kaksivuotias

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Tämä on aihe, josta mun on pitänyt jo monta kertaa kirjoittaa, mutta siihen tarttuminen on tuntunut vähän vaikealta. Aihe on niin laaja enkä oikein ole tiennyt edes mistä lähteä liikkeelle. Nyt kun Luka täytti kaksi vuotta, ajattelin kuitenkin vihdoin tehdä pienen katsauksen meidän kaksikielisen taaperomme kielenkehitykseen. Meillä kotona siis puhutaan kolmea kieltä, joista Lukalle (ja siis nyt Taikalle myös) puhutaan kahta: minä suomea ja Kamil puolaa. Yhdessä Kamilin kanssa puhumme enimmäkseen englantia ja suomea, joten englantiakin lapset kuulevat, vaikka sitä ei heille suoraan puhutakaan. Tavoitteena olisi toki päästä tuosta englannista joku kaunis päivä kokonaan eroon, mutta ihan vielä ei meidän kummankaan kielitaidot siihen riitä... Olisihan se nimittäin lapsillekin sitten helpompi, kun ei olisi vielä sitä yhtä ylimääräistä kieltä häiritsemässä puolan ja suomen oppimista. Englannin he tulevat joka tapauksessa oppimaan sitten viimeistään koulussa, joten sen vuoksi en koe että olisi tarpeen puhua sitä heille vielä nyt kotonakin. Lisäksi kun kyseessä ei ole kummankaan meistä äidinkieli, niin en halua että lapset oppivat sitä meiltä - tässä pitkässä parisuhteessa kun on alkanut vähän laiskistua, eikä sitä englantia todellakaan aina edes yritä puhua mahdollisimman oikein ja aika usein yhdessä lauseessakin saattaa ihan iloisesti mennä sekaisin kaikki nämä meidän kolme kieltä.


Luka ymmärtää todella hyvin puhetta sekä suomeksi että puolaksi. Olen ehkä vähän yllättynytkin siitä, miten hyvin hän ymmärtää puolaakin, vaikka hän kuulee sitä lähinnä vain Kamililta. Oman puheen tuottaminen on ollut vähän hitaampaa, minkä luulen kaksikielisyyden lisäksi johtuvan osittain myös siitä, että Luka on lähtenyt niin varhain liikkeelle ja keskittynyt ehkä sitten enemmän niiden motoristen taitojen kehittämiseen. Ensimmäisen sanansa (äiti) hän sanoi 9 kuukauden iässä, mutta muuten sanavarasto on laajentunut aika hitaanlaisesti eikä hän vielä sano oikeastaan useammasta sanasta koostuvia lauseita. Toisaalta itsestäni kyllä tuntuu siltä, että Luka sanoo jo tosi monia sanoja, mutta sitten taas moniin muihin samanikäisiin (tai jopa nuorempiin) verrattuna sitä usein havahtuu siihen, että Lukan puhe tosiaan on enimmäkseen yksittäisiä sanoja. En kuitenkaan ole huolissani Lukan puheenkehityksestä tai mitenkään sillä tavalla vertaile tätä muihin lapsiin, mutta sellaisen huomion vain olen tehnyt, ettei se ole yhtään harvinaista että tämän ikäisellä puhetta tulee jo paljon enemmänkin. Vaikka Luka ymmärtää mielestäni kumpaakin kieltä lähes yhtä hyvin, niin sanoja hänellä tulee enemmän suomeksi. Olen huomannut, että vaikka Luka ymmärtää jonkin asian kummallakin kielellä, niin hän yleensä valitsee kummankielistä sanaa hän siitä itse käyttää. Luka esimerkiksi tietää kyllä, että "kenkä" on suomeksi kenkä ja puolaksi but, mutta silti hän itse käyttää ainoastaan suomenkielistä kenkä-sanaa, ja vastaavasti esimerkiksi "koiran" hän sanoo aina puolaksi. Hän ei siis vielä kai varsinaisesti erota kieliä toisistaan, ja vaikka minä puhun ainoastaan suomea Lukalle niin silti hän käyttää puolankielisiä sanoja myös minun kanssani puhuessaan.

Meille on tosi tärkeää, että lapset oppisivat molemmat kielet hyvin. Jos Suomessa asutaan, niin sen he varmasti oppivatkin, mutta puolan suhteen on nähtävä enemmän vaivaa. On ehkä yleinen harhaluulo, että lapset oppisivat kaksikielisiksi ikään kuin itsestään, mutta eihän se niin ole. Jos sitä toista, vähemmistökieltä ei kuule ja varsinkaan käytä itse tarpeeksi, niin hyvin äkkiähän se saattaa hiipua lapselta jopa kokonaan pois. Tai lapsi saattaa kyllä hyvin ymmärtää sitä toistakin kieltä, mutta ei itse osaa käyttää sitä. Olen kuullut teorioita, että lapsen olisi kuultava vähemmistökieltään 40% ajasta, tai että toista kieltä olisi käytettävä yksikielisesti vähintään 1-3 tuntia päivässä - siis niin, että lapsi kuulee ja käyttää sen muutaman tunnin ajan vain ja ainostaan sitä yhtä kieltä. Se on aika paljon esimerkiksi meidän tapauksessa, jossa Kamil on lähes ainoa puolan kielen lähde Lukalle. Olen kyllä ylpeä Kamilista ja kuinka hyvin hän on pysynytkin siinä, että puhuisi Lukalle ainoastaan puolaa - ja puhuukin sitä todella paljon. Alkuun Kamilista nimittäin tuntui vähän oudoltakin yhtäkkiä puhua puolaa, sillä eihän hän sitä Suomessa ole muuten tarvinnut. Toki hän on lukenut ja kirjoittanut puolan kielellä täälläkin asuessaan, mutta varsinaisesti kielen puhuminen on jäänyt vähemmälle. Nykyään tuo puolan puhuminenkin tulee taas ihan luontavasti häneltä, mutta alussa siihen oli kuulemma totuttelemista. 


Kaksikielisyyden kehittymisen kannalta olisi toki tärkeää, että lapsi kuulisi sitä vähemmistökieltä muualtakin kuin vain toiselta vanhemmistaan. Suomessa esimerkiksi ruotsia kaksikieliset lapset oppivat ja ylläpitävät hyvin mennessään vaikka ruotsinkieliseen päiväkotiin. Puolaa taas ei Suomessa niin vain kuulekaan, vaan tosiaan suurimman osan puolankielestä Luka kuulee yksinomaan Kamililta. Meillä on onneksi tosi paljon puolankielisiä kirjoja, joita Luka lukee Kamilin kanssa päivittäin, ja välillä katsellaan puolankielisä lastenohjelmia youtubesta. Yksi Lukan suosikeista on Miś Uszatek eli suomeksi Nalle Luppakorva. Myös Puolan isovanhempien kanssa jutellaan skypen välityksellä, ja vaikka Luka ei vielä itse juuri puhukaan, niin kuuntelee ja katselee hän mielellään aina kun babcia ja dziadek soittavat. Tampereella toimii myös melko aktiivinen Puola-Suomi - yhdistys, jonka tapahtumiin koitamme osallistua aina kun vain mahdollista. Heillä on myös noin kerran kuussa kokoontuva lastenkerho, jossa meidän olisi nyt tarkoitus alkaa käydä enemmän. Lukan kielitaidon kannalta olisi nimittäin tosi mahtavaa löytää hänelle edes yksi kaveri, jonka kanssa puolankieltä voisi käyttää! Puolan sukulaisia nähdään ehkä 1-2 kertaa vuodessa, ja varsinkin nuo Puolan reissut ovat kyllä erinomaisia kielikylpyjä Lukalle kun siellä puolaa kuulee sitten joka tuutista. Varsinkin meidän viimeisimmän Puolan loman jälkeen tuntui, että Lukan kielitaito kehittyi huimasti kun oltiin siellä kaksi viikkoa.

Välillä tämä kaksikielisyys stressaa mua, vaikka koitankin suhtautua siihen rennosti. Välillä ajattelen, että annetaan asian mennä omalla painollaan ja kyllä lapset varmasti oppivat sen puolankin, mutta sitten taas mieleen tulevat kaikki ne artikkelit ja tutkimukset joiden mukaan kaksikieliseksi ei suinkaan opita tuosta noin vaan. Mietin usein, tehdäänkö me riittävästi vai pitäisikö tehdä vieläkin enemmän. En tiedä, voiko Suomessa asuessa puolankielestä koskaan tulla lapsille yhtä vahva kuin suomesta, mutta pidän sitä kuitenkin tosi tärkeänä, että he pystyisivät kielen ymmärtämisen lisäksi myös sujuvasti kommunikoimaan sillä. 


Loppuun vielä pientä listausta Lukan tämän hetkisestä sanavarastosta suomeksi ja puolaksi. Ihan kaikkia tässä ei ole, mutta kirjoittelin ylös joitakin eniten käytettyjä sanoja kummallakin kielellä. Osan sanoista Luka sanoo oikein selkeästi, mutta osa on sellaisia joiden merkitystä ei välttämättä joku ulkopuolinen ymmärtäisi. Osan sanoista kirjoitin listaan niin kuin Luka ne itse lausuu, jos vain suinkin osasin. Näiden sanojen lisäksi Luka osaa myös kertoa miten monet eläimet ääntelevät, vaikkei niiden nimiä vielä itse osaakaan sanoa. Ja varsinaisten oikeiden sanojen lisäksi tulee myös paljon sellaista omankielistä höpötystä ja selitystä, jota me vanhemmatkaan ei kyllä aina ihan ymmärretä!
  • äiti 
  • titi = isi
  • mimmu = mummi
  • kakka = tilanteesta riippuen tarkoittaa kakka, Taika tai Lalka (!)
  • pyö = pyörä
  • älä
  • pipi
  • ei
  • vaippa
  • pupu
  • pua = apua
  • täällä
  • mennään
  • kikku = lintu
  • puu
  • kala
  • kukka
  • hai
  • rikki
  • kekka = rekka
  • reppu
  • mopo
  • kikkä = kenkä
  • loppu
  • leipä
  • leikkaa
  • kiipeää
  • mi = miś (nalle)
  • pie = pieś (koira)
  • papa = koparka (kaivuri)
  • kak = kask (kypärä)
  • dzwi = dżwig (nosturi)
  • pua = pchła (kirppu)
  • baba = banan (banaani)
  • katka = karetka (ambulanssi)
  • nie ma = ei ole


Löytyykö sieltä ruudun toiselta puolelta kaksikielisiä perheitä? Miten teillä etenkin vähemmistökielen oppiminen on sujunut?

xoxo Nelli

Sun silmilläsi katsoa maailmaa
Mä tahtoisin taas sen nähdä kauniina
Seuraan sua ja voin vain aavistaa
Kuinka paljon matkallaan voi unohtaa


Sä kysyt kuka tähdet sytyttää
Kun kainalooni painat pienen pään
Mä sylissäni sua tuuditan
Laulan sulle poikasista oravan


Missä on satumaa
Ota mut sinne mukaan
Kerro mulle mitä sä näät
Noilla lapsen silmillä


Sun naurustasi kuulen joskus sen
Sä elät aikaa suurten ihmeiden
Autat mua uudesti löytämään
Leppäkertun kun se lähtee lentämään


Kätes anna pieni lämpöinen
Mä siihen lasken sielun sydämen
Kuin aurinko sä tulit aamulla
Taivas antoi enkelinsä kauneimman


Missä on satumaa
Ota mut sinne mukaan
Kerro mulle mitä sä näät
Noilla lapsen silmillä

Inka - Lapsen silmillä

xoxo Nelli

Lapsen silmillä

maanantai 19. kesäkuuta 2017


Sun silmilläsi katsoa maailmaa
Mä tahtoisin taas sen nähdä kauniina
Seuraan sua ja voin vain aavistaa
Kuinka paljon matkallaan voi unohtaa


Sä kysyt kuka tähdet sytyttää
Kun kainalooni painat pienen pään
Mä sylissäni sua tuuditan
Laulan sulle poikasista oravan


Missä on satumaa
Ota mut sinne mukaan
Kerro mulle mitä sä näät
Noilla lapsen silmillä


Sun naurustasi kuulen joskus sen
Sä elät aikaa suurten ihmeiden
Autat mua uudesti löytämään
Leppäkertun kun se lähtee lentämään


Kätes anna pieni lämpöinen
Mä siihen lasken sielun sydämen
Kuin aurinko sä tulit aamulla
Taivas antoi enkelinsä kauneimman


Missä on satumaa
Ota mut sinne mukaan
Kerro mulle mitä sä näät
Noilla lapsen silmillä

Inka - Lapsen silmillä

xoxo Nelli




Heippa! Meillä on ollut tosi kiva viikonloppu ja ollaan saatu nauttia ihanista kesäkeleistä. Tää kesä on ollut tähän mennessä vähän hassu, kun tuntuu että niitä oikeasti kesäisiä päiviä on ollut aina yksi tai kaksi kerrallaan, ja sen jälkeen taas harmaata ja sateista. Jotenkin on ollut vaikeakin päästä ihan kunnon kesäfiilikseen ja vielä vaikeampaa on hahmottaa, että tässä elellään jo keskikesää ja ensi viikolla on juhannus! Niistä vähänkin aurinkoisista päivistä on kyllä pitänyt ottaa aina kaikki irti, ja siispä tähänkin viikonloppuun on kuulunut paljon ulkoilua. Luka olisikin mielellään aina vaikka koko päivän ulkona, jos vain mahdollista! 

Erityisen hyvän tästä viikonlopusta teki kuitenkin se, että perjantai ja lauantai meni täällä täysin ilman iltaitkuja! En vielä uskalla huokaista helpotuksesta, että ne itkut olisi todella nyt lopullisesti itketty, mutta toivottavasti tämä nyt tosiaan alkaisi helpottaa. Varsinkin perjantaina, kun oli ensimmäinen ilta kolmeen viikkoon kun vauva ei itkenyt ollenkaan, tuntui niin onnelliselta. Onnelliselta ajatellessani, että mun vauvaan ei satu. Se ajatus oli niin helpottava, että melkein siinä itku pääsi itsellä, kun katsoin illalla levollisena sänkyyn nukahtanutta vauvaani. Vaikka tämä on ollut monin tavoin raskasta itsellekin, niin kyllä kaikkein raskainta tässä on ajatus siitä, että oma lapsi itkee niin sydäntäsärkevästi siksi, että siihen sattuu. Aloitettiin muuten tuolloin perjantaiaamuna erään lukijan kommentin innoittamana antamaan maitohappobakteeri-tippoja aina aamuisin ensimmäisen imetyksen yhteydessä, heillä kuulemma iltaitkut olivat loppuneet siihen. En tiedä, auttoiko tosiaan ne tipat noin hyvin ja nopeasti, vai oliko vain sattumaa, mutta niitä ehdottomasti jatketaan! Vaikka nyt on ollut jo kaksi hyvää iltaa putkeen, niin silti sitä on vielä koko ajan vähän varpaillaan ja koko ajan vain peläten odottaa sitä, että alkaako se itku kohta taas...  





Me saatiin yhteistyön merkeissä valita eestiläiseltä Breden Kids - merkiltä muutama tuote lapsille. Kyseinen merkki oli itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta lähdin ilomielin mukaan yhteistyöhön muutamastakin eri syystä. Ensinnäkin kyseessä on pieni perheyritys, jollaisten toimintaa tukee aina mielellään, ja toisekseen merkin vaatteet ovat eettisesti Euroopassa valmistettuja, mikä on aina iso plussa! Lisäksi kaikissa vaatteissa käytetään GOTS-sertifioitua luomupuuvillaa. Vaatteet tuntuvatkin ihanan pehmoisilta pikkutyyppien ihoa vasten ja samalla voi olla luottavaisin mielin siitä, että ne eivät sisällä mitään haitallisia myrkkyjä. Nämä seikat huomioon ottaen Breden Kidsin vaatteet ovat myös yllättävän edullisia ja kuoseissa löytyy valinnanvaraa moneen makuun. 

Valitsin Lukalle hauskat pyöräkuvioiset polvipituiset shortsit. Hieman arvoin, ovatko nämä vähän liian räikeät omaan makuuni, mutta koska Luka rakastaa pyöräilyä ja pyöriä, niin ajattelin että nämä olisivat kuitenkin taaperon mieleen. Oikeassa olinkin, ja Luka on monena päivänä itse halunnut laittaa päälle juuri nämä "pyörähousut". Malli on hauskan rento ja juuri sopiva Suomen lämpöisiin, mutta harvemmin kuitenkaan aivan helteisiin kesäpäiviin! Luka on vajaa 90-senttinen ja hänelle otin housuista koon 86/92. Hieman jännitin, miten nämä istuvat sillä Luka on vyötäröltään niin hoikka, että sopivia housuja on todella vaikea löytää, sillä melkein kaikki jäävät vähän roikkumaan. Nämä tuntuvat onneksi kuitenkin ihan passeleilta! Vähän Lukaa tuntui alkuun häiritsevän tuo hänelle hassu pituus: housut eivät ole kokopitkät mutta eivät kuitenkaan sellaiset shortsikaan, joihin hän on tottunut. Taaperomme on välillä tosi tarkka tällaisista seikoista ja alkuun hän yritti koko ajan vetää lahkeita alas, mutta nyt on jo tottunut, hih.

Taikalle puolestaan valitsin tuon ihanan pehmoisen norsupeiton, johon kovasti ihastuin. Niin söpö! Kuosi on suloisen hempeä ja siinä on mukava pienen pötkötellä. Me ollaan käytetty peittoa nyt erityisesti makuualustana, kun Taika viihtyy hyvin lattialla mahallaan. Myöhemmin se sopii varmasti hyvin myös peitoksi tai päiväpeitteeksi pinnikseen! Oma suosikkini näistä kaikista Breden Kidsin tuotteista oli kuitenkin tuo pupu-kuosinen yökkäri/haalari. Kaikki minut vähänkin tuntevat varmasti tietävät, että RAKASTAN pupuja ja olen heikkona kaikkiin pupujuttuihin. Ei siis tarvinnut kahta kertaa miettä, kun tämän valikoimasta bongasin. Tätä pupukuosia löytyy myös esimerkiksi housuina, bodyna ja hattuna, mutta valkkasin meille tuon haalarin, koska ne on meillä yleensäkin tosi tykättyjä lastenvaatteita. Taika käyttää tällä hetkellä vaattissa kokoa 56 ja 62, ja haalarista otin koon 62/68. Siinä on vielä rutkasti kasvuvaraa neidille, mutta hihan- ja lahkeensuita kääntämällä se ei mielestäni ole kuitenkaan liian reilu jo nyt käytettäväksi. Vauvalle tällainen haalari sopii ihan hyvin oloasuksikin, eikä vain yövaatteeksi. Plussaa kahteen suuntaan avattavasta vetoketjusta, mikä helpottaa vaipanvaihtoja!  




Onko Breden Kids sulle merkkinä tuttu? Kolahtiko kuosit? Jos tykästyit vaatteisiin, niin klikkaa itsesi instagramin (@nellikochanie) puolelle ja osallistu arvontaan, jossa palkintona kaksi vapaavalintaista tuotetta Breden Kidsin valikoimasta! Osallistumisaikaa on koko ensi viikko eli 25. kesäkuuta asti.

xoxo Nelli

Ihana viikonloppu & Breden Kids - arvonta!

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017





Heippa! Meillä on ollut tosi kiva viikonloppu ja ollaan saatu nauttia ihanista kesäkeleistä. Tää kesä on ollut tähän mennessä vähän hassu, kun tuntuu että niitä oikeasti kesäisiä päiviä on ollut aina yksi tai kaksi kerrallaan, ja sen jälkeen taas harmaata ja sateista. Jotenkin on ollut vaikeakin päästä ihan kunnon kesäfiilikseen ja vielä vaikeampaa on hahmottaa, että tässä elellään jo keskikesää ja ensi viikolla on juhannus! Niistä vähänkin aurinkoisista päivistä on kyllä pitänyt ottaa aina kaikki irti, ja siispä tähänkin viikonloppuun on kuulunut paljon ulkoilua. Luka olisikin mielellään aina vaikka koko päivän ulkona, jos vain mahdollista! 

Erityisen hyvän tästä viikonlopusta teki kuitenkin se, että perjantai ja lauantai meni täällä täysin ilman iltaitkuja! En vielä uskalla huokaista helpotuksesta, että ne itkut olisi todella nyt lopullisesti itketty, mutta toivottavasti tämä nyt tosiaan alkaisi helpottaa. Varsinkin perjantaina, kun oli ensimmäinen ilta kolmeen viikkoon kun vauva ei itkenyt ollenkaan, tuntui niin onnelliselta. Onnelliselta ajatellessani, että mun vauvaan ei satu. Se ajatus oli niin helpottava, että melkein siinä itku pääsi itsellä, kun katsoin illalla levollisena sänkyyn nukahtanutta vauvaani. Vaikka tämä on ollut monin tavoin raskasta itsellekin, niin kyllä kaikkein raskainta tässä on ajatus siitä, että oma lapsi itkee niin sydäntäsärkevästi siksi, että siihen sattuu. Aloitettiin muuten tuolloin perjantaiaamuna erään lukijan kommentin innoittamana antamaan maitohappobakteeri-tippoja aina aamuisin ensimmäisen imetyksen yhteydessä, heillä kuulemma iltaitkut olivat loppuneet siihen. En tiedä, auttoiko tosiaan ne tipat noin hyvin ja nopeasti, vai oliko vain sattumaa, mutta niitä ehdottomasti jatketaan! Vaikka nyt on ollut jo kaksi hyvää iltaa putkeen, niin silti sitä on vielä koko ajan vähän varpaillaan ja koko ajan vain peläten odottaa sitä, että alkaako se itku kohta taas...  





Me saatiin yhteistyön merkeissä valita eestiläiseltä Breden Kids - merkiltä muutama tuote lapsille. Kyseinen merkki oli itselleni ihan uusi tuttavuus, mutta lähdin ilomielin mukaan yhteistyöhön muutamastakin eri syystä. Ensinnäkin kyseessä on pieni perheyritys, jollaisten toimintaa tukee aina mielellään, ja toisekseen merkin vaatteet ovat eettisesti Euroopassa valmistettuja, mikä on aina iso plussa! Lisäksi kaikissa vaatteissa käytetään GOTS-sertifioitua luomupuuvillaa. Vaatteet tuntuvatkin ihanan pehmoisilta pikkutyyppien ihoa vasten ja samalla voi olla luottavaisin mielin siitä, että ne eivät sisällä mitään haitallisia myrkkyjä. Nämä seikat huomioon ottaen Breden Kidsin vaatteet ovat myös yllättävän edullisia ja kuoseissa löytyy valinnanvaraa moneen makuun. 

Valitsin Lukalle hauskat pyöräkuvioiset polvipituiset shortsit. Hieman arvoin, ovatko nämä vähän liian räikeät omaan makuuni, mutta koska Luka rakastaa pyöräilyä ja pyöriä, niin ajattelin että nämä olisivat kuitenkin taaperon mieleen. Oikeassa olinkin, ja Luka on monena päivänä itse halunnut laittaa päälle juuri nämä "pyörähousut". Malli on hauskan rento ja juuri sopiva Suomen lämpöisiin, mutta harvemmin kuitenkaan aivan helteisiin kesäpäiviin! Luka on vajaa 90-senttinen ja hänelle otin housuista koon 86/92. Hieman jännitin, miten nämä istuvat sillä Luka on vyötäröltään niin hoikka, että sopivia housuja on todella vaikea löytää, sillä melkein kaikki jäävät vähän roikkumaan. Nämä tuntuvat onneksi kuitenkin ihan passeleilta! Vähän Lukaa tuntui alkuun häiritsevän tuo hänelle hassu pituus: housut eivät ole kokopitkät mutta eivät kuitenkaan sellaiset shortsikaan, joihin hän on tottunut. Taaperomme on välillä tosi tarkka tällaisista seikoista ja alkuun hän yritti koko ajan vetää lahkeita alas, mutta nyt on jo tottunut, hih.

Taikalle puolestaan valitsin tuon ihanan pehmoisen norsupeiton, johon kovasti ihastuin. Niin söpö! Kuosi on suloisen hempeä ja siinä on mukava pienen pötkötellä. Me ollaan käytetty peittoa nyt erityisesti makuualustana, kun Taika viihtyy hyvin lattialla mahallaan. Myöhemmin se sopii varmasti hyvin myös peitoksi tai päiväpeitteeksi pinnikseen! Oma suosikkini näistä kaikista Breden Kidsin tuotteista oli kuitenkin tuo pupu-kuosinen yökkäri/haalari. Kaikki minut vähänkin tuntevat varmasti tietävät, että RAKASTAN pupuja ja olen heikkona kaikkiin pupujuttuihin. Ei siis tarvinnut kahta kertaa miettä, kun tämän valikoimasta bongasin. Tätä pupukuosia löytyy myös esimerkiksi housuina, bodyna ja hattuna, mutta valkkasin meille tuon haalarin, koska ne on meillä yleensäkin tosi tykättyjä lastenvaatteita. Taika käyttää tällä hetkellä vaattissa kokoa 56 ja 62, ja haalarista otin koon 62/68. Siinä on vielä rutkasti kasvuvaraa neidille, mutta hihan- ja lahkeensuita kääntämällä se ei mielestäni ole kuitenkaan liian reilu jo nyt käytettäväksi. Vauvalle tällainen haalari sopii ihan hyvin oloasuksikin, eikä vain yövaatteeksi. Plussaa kahteen suuntaan avattavasta vetoketjusta, mikä helpottaa vaipanvaihtoja!  




Onko Breden Kids sulle merkkinä tuttu? Kolahtiko kuosit? Jos tykästyit vaatteisiin, niin klikkaa itsesi instagramin (@nellikochanie) puolelle ja osallistu arvontaan, jossa palkintona kaksi vapaavalintaista tuotetta Breden Kidsin valikoimasta! Osallistumisaikaa on koko ensi viikko eli 25. kesäkuuta asti.

xoxo Nelli

Seuraa meitä instagramissa!

© Kochanie. Design by Fearne.